Kalastusinfo

« Takaisin listaukseen

Jokirapu

Jokirapu eli rapu ( Astacus astacus ) on rapuihin kuuluva äyriäinen, joka aikaisemmin esiintyi lähes koko maassa järvissä ja virtaavissa vesissä. Sen luontainen esiintymisalue on eteläinen Suomi, mutta se on levinnyt myös Itä- ja Pohjois-Suomeen.

Jokiravun esiintymistä on voimakkaasti rajoittanut rapurutto, joka 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tuhosi jokirapukannat lähes koko Euroopasta. Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva täplärapu ( Pasifastacus leniusculus ), jota on istutettu Euroopan eri maiden (myös Suomen) vesistöihin, on vastustuskykyinen rapurutolle, mutta taudinkantajana saastuttaa vesistöt niin, ettei jokirapukanta enää menesty samassa vesistöissä.

Ruumiinrakenne

Ravun ruumis koostuu 19 jaokkeesta, joista osa on kasvanut yhteen. Joka jaokkeessa on pari raajoja tai muita lisäkkeitä. Eturaajat ovat kehittyneet voimakkaiksi saksiksi, ja seuraavien jalkaparien päässä on pienet pihdit. Takaruumis eli pyrstö on taipuisa, sillä sen kuusi jaoketta ovat erillisiä; näissä jaokkeissa ravulla on uimaraajat. Ravun koko ruumista suojaa erittäin kehittynyt kitiinikuori. Väritykseltään rapu on tyypillisesti vihertävän tai sinertävän ruskea.

Rapu vaihtaa kuorta säännöllisesti ja kasvaa vain sinä aikana kun uusi kuori on vielä joustava. Pyyntikokoinen rapu (10 cm) on noin 5-9 vuoden ikäinen. Rapu pystyy aistimaan hajuja ja makuja tuntosarvillaan, suuosillaan ja myös saksien kärjillä. Ravun silmät ovat tappien päässä, ja se voi halutessaan liikuttaa toista niistä siten, että se näkee eteen- ja taaksepäin yhtä aikaa.

Ravun verenkierto on melko avoin, mutta hyvin kehittynyt. Sydän sijaitsee selkäkilven alla. Kiduksista tuleva hapekas, väritön kudosveri kulkee sydämeen, josta sydän pumppaa sen kuuden valtimon kautta eri puolilla kehoa sijaitseviin verionteloihin. Näistä onteloista veri palaa takaisin kiduksien kautta sydänpussiin ja sieltä edelleen sydämeen.

Ravinto ja elinympäristö

Aikuinen rapu on lähes kaikkiruokainen. Etupäässä se syö pohjalle vajonnutta kuollutta ainesta ja kasviravintoa, mutta myös hyönteisiä, toukkia, nilviäisiä, mätiä ja kuolleita eläimiä. Näin ravut vähentävät pohjalle sedimentoituvaa ainesta sekä vesikasvillisuutta. Rapu vie ravinnon suuhunsa raajoillaan. Ravut ovat myös kannibaaleja: ne syövät pienempiä tai heikentyneitä lajitovereitaan. Voimakkaimmat ravut saattavat syödä sairastuneet, mikä voi olla osasyy rapuruton nopeaan leviämiseen.

Jokiravut viihtyvät kaikenlaisissa vesistöissä, mutta vain ranta-alueella enintään noin viiden metrin syvyyteen asti. Parhaiten niille sopii hyvälaatuinen, hapekas, ei liian hapan vesi sekä kiinteä pohja, jossa on piilopaikkoja runsaasti eikä liikaa kasvillisuutta. Ravut ovat hämärissä liikkuvia yksineläjiä. Talvella ne vaipuvat talvihorrokseen

Lisääntyminen

Koirasrapu on sukukypsä 3-kesäisenä, naaras vuotta myöhemmin. Ravut parittelevat syksyllä omilla oleskelupaikoillaan. Parittelu aloitetaan rituaalinomaisten liikkeiden ja eleiden avulla. Jos naaras on valmis paritteluun, se alistuu, ja koiras kääntää naaraan selälleen asettuen tämän päälle. Koiras levittää sukuaukosta tulevan maidin naaraan sukupuoliaukkojen ympäristöön. Maiti kovettuu naaraan kuoren pinnalle. Tavallisesti naaras laskee mätimunat (noin 300 kappaletta) 3-6 viikon kuluttua parittelusta. Kovettunut maiti hedelmöittää munat mätimunien laskun aikana. Joskus rapujen parittelulla on onneton loppu: koiras syö naaraan parittelun jälkeen. Naaras kantaa mätimunia ja poikasia leveän pyrstönsä alla

Kapeasaksirapu (Astacus leptodactylus) on Suomen kolmas ja harvinaisin rapulaji. Sitä tavataan harvakseltaan joissain Suomen vesissä.

Kapeasaksirapu muistuttaa jokirapua, mutta sen sakset ovat kapeammat ja yleensä pidemmät. Sen kuori on piikikäs ja muita suomalaisia rapuja vaaleampi. Suurin Suomessa pyydystetty kapeasaksirapu on 13,7 cm pituinen.

Kymmenjalkaiset (myös kymmenjalkaiset ravut , ravut tai rapueläimet ) ( Decapoda ) ovat eräs äyriäisten lahkoista. Kymmenjalkaisten nimi viittaa kävelyraajojen lukumäärään, niitä on viisi paria. Muista raajoista takaruumiin raajat toimivat uintieliminä tai munien kantolaitteena, ja keskiruumiin raajat lisäsuusosina. Etumaiset kävelyraajat muodostavat usein suuret sakset. Silmät ovat varrelliset. Kymmenjalkaisten koko vaihtelee suurimmasta niveljalkaisesta jättiläistaskuravusta, jonka saksien väli on lähes kaksi metriä, muutamien millien kokoisiin lajeihin.

Kymmenjalkaisiin kuuluvat lähes kaikki ravinnoksi hyödynnettävät äyriäiset. Monet ravut, hummerit ja langustit ovat kulinaristisia herkkuja. Katkaravuilla puolestaan on suuri taloudellinen merkitys ravintona.